Tarinoita Mustikkamaasta

  Luxemburgin  suurruhtinaskunnassa on linnoja. Paljon. Luotettavaa lukumäärää tuskin on kellään, mutta yleisesti puhutaan ylisadasta. Ja se on paljon Luxemburgin kokoiselle maapläntille. Linnoihin tutustuminen on tietenkin parasta aloittaa siitä kuuluisimmasta. Eli lauantaipäivän ratoksi nokka kohti Viandenin linnaa. Viandenin linna yläparkkikselta kuvattuna Viandenin linnan historia alkaa jo muinaisista roomalaisista 200-luvulta. Nykyisen linnan on kuitenkin ”vasta” 1000-luvun alusta se on käynyt läpi useita muutoksia ja paikka on välillä ollut hylättynäkin pitkiä aikoja. Nykyinen linna on siis restauroitu, joten ihan kaikki ei ole alkuperäistä. Hienoa työtä on kuitenkin tehty. Vianden sijaitsee koillis-Luxemburgissa vajaan tunnin ajomatkan päässä Luxenburg Citystä. Ajoaika vaihtelee tietenkin valitun maisemareitin mukaan. Alue on tunnettu ”pikku-Sveitsinä”, josta puuttuu vain vuoret ja järvet. Pieniä mutkateitä ja hienoja maisemia kyllä riittää. Muutaman kerran ajoradan...

Koska Luxemburg on monelle tuntematon maailmankolkka, niin aloitetaan parusasioista. Ja koska Luxemburg on minullekin uusi tuttavuus, ei luvassa ole syväanalyysiä Luxemburgin tai luxemburgilaisten perimmäisestä olemuksesta. Eli luvassa pieni tutustumiskierros maahan ja kaupunkiin. Jotta puurot ja vellit saadaan keraheitolla sekaisin, on hyvä heti alkuun huomauttaa, että sekä maan että sen pääkaupungin nimi on Luxemburg. Ja kielikin suomeksi nimeltään luxemburg. Valuutta sentään on euro. Pyrin käyttämään tässä blogissa maasta nimitystä suurruhtinaskunta (Grand Duchy) ja pääkaupungista Luxemburg tai Luxemburg City, jos asialla on erityistä väliä. Voi olla, että muitakin lempinimiä rakkaille lapsille syntyy myöhemmin.   Mutta nyt tervetuloa Jyväskylään! Keskellä kaikkea Kuten Jyväskylästä, täältäkin on noin kolmen tunnin matka moneen paikkaan. Jyväskylästä siinä ajassa isoon osaan Suomen kaupungeista, Luxemburgista taas esimerkiksi Pariisiin, Brysseliin ja Frankfurtiin. Tässä kohtaa o...

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Suhteellisen yllättäen kaksi Suomalaista insinöörinaista tarttui tilaisuuksiin, pakkasi tavarat Suomessa ja muutti toiseen EU-maahan töihin.  Ulla kerkesi liikkeelle ensimmäisenä suunnaten Luxemburgiin. Kuten sanottu, tilaisuus tuli lähes pyytämättä ja yllättäen, fakseja asiaan ei sentään liittynyt. Uusi koti löytyi siis maasta, joka oli täysin tuntematon, joten tutustelu alkoi aivan alusta. Laura hilpaisi perään Saksaan Hampuriin suoritettuaan ensin puolen vuoden temppuradan, jota Saksalaisen työsopimuksen tekemiseksi kutsutaan.  Kuinka uuteen maahan laskeutuminen onnistui? Saako parvekkeella käyttää sähkösavustinta? Miksei mistään löydy kunnollisia tiskiharjoja? Miksi ihmeessä ovet avautuvat sisäänpäin? Kaikkiin nïhin kysymyksiin tämä blogi tuskin antaa vastauksia, mutta ehkä joihinkin arjen ihmeisiin tulee tolkkua ajan myötä. Tässä blogissa kumpakin päivittelee kuulumisiaan ja kokemuksiaan ystäville, tuttaville ja tietenkin lähettää terve...